Hyvät Toverit

Tänään, kun kokoonnumme kevään juhlaan, työläisten ja vapauden juhlaan, on syytä pysähtyä hetkeksi muistamaan heitä, joiden ääni jäi vuosikymmeneksi kuulumattomiin.

Puhun nyt punaleskistä ja punaorvoista. Naisista ja lapsista, jotka jäivät yksin, kun heidän miehensä, isänsä tai veljensä kaatuivat, kuolivat vankileireillä tai teloitettiin vuoden 1918 sisällissodassa punaisten puolen riveissä

Heidän tarinansa on osa Suomen historiaa, mutta pitkään se oli hiljaisuuden historiaa. Kun sota päättyi valkoisten voittoon, ei punaisten omaisille tarjottu surulle tilaa eikä kunnianosoituksia. Lesket jäivät yksin, ilman eläkkeitä, ilman yhteiskunnan tukea. Usein vielä leimattuina häviäjien perheiksi. Lapset, punaorvot, kasvoivat häpeässä ja pelossa, monesti vailla mahdollisuuksia koulutukseen tai tasa-arvoiseen elämään

Mutta hekin rakensivat tätä maata. He tekivät työtä, kasvattivat seuraavan sukupolven. Pitivät kiinni ihmisarvosta tilanteissa, joissa sitä ei ulkopuolelta tunnustettu. Heidän vaikenimensa ei ollut heikkoutta- se oli selviytymistä. Ja juuri siksi meidän velvollisuutemme on antaa heille tänään ääni

Meidän on muistettava, että vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät synny tyhjästä- ne ovat taistelujen tulosta. Eikä yksikään kansakunta voi kasvaa eheäksi, ellei se tunnusta myös haavojaan

Vappu on työläisten juhla, mutta se on myös muistin juhla. Kun nostamme maljoja tänään keväälle ja solidaarisuudelle, tehkäämme se myös punaleskien ja punaorpojen muistolle. He ansaitsevat paikkansa kertomuksessamme- ei vain historian alaviitteenä, vaan sydämissämme

Eläköön vappu! Eläköön työväenliike! Eläköön totuus ja oikeus

Seija Beurling Tapanilan Työväenyhdistys ry